Hei!

Olen saanut mukavasti uusia asiakkaita vuoden vaihteen jälkeen ja olenkin omaa tarinaani yrittäjänä ja jalkahoitajana päässyt kertomaan. Ajatuksena on ollut pitää blogi jalkaterveyteen liittyvänä, mutta ajattelin kertoa teille kuka täällä häärää ja hoivaa.

Olen Jenni, koputtelen neljääkymppiä, ja olen valmistunut lähihoitajaksi vuonna 1999 vanhustyöhön suuntautuneena. Heti valmistumisen jälkeen aloitin sijaisena Keljon vanhainkodissa kun minut kutsuttiin jouluna saattohoito asiakkaan turvaksi. Keljossa meni lyhytaikaisosastolla, pienryhmäkodilla ja pitkäaikaispuolella jokunen vuosi, ehdin käydä päiväkodissa avustajana, kunnes sain vakkarihomman vuonna 2002. Aloitin yöhoitajana Pupuhuhdan ryhmäkodilla. Vuosien aikana sain lapsia kolme, kävin välillä töissä, mutta kolmannen lapsen jälkeen elämän arvot menivät uusiksi ja halusin olla lasten kanssa kotona. Irtisanoin itseni jossain vaiheessa kun olin jo kokeillut minkälaista on olla yksityinen perhepäivähoitaja. Olen sanonut, ettei minusta koskaan tule hoitajaa ja perhepäivähoitajaa, mutta niin olen joutunut syömään sanani ja todennut, että nautin työstäni. Perhepäivähoitajana sain vapauden suunnitella ja tehdä työtä omia arvojani kuunnellen. Olen kuitenkin aina miettinyt mikä minusta tulee isona. Mitä lähtisin opiskelemaan. Mistä saisin päivätyön? Apteekkari, fysioterapeutti, röntgenhoitaja, oman vaateputiikin, kahvilan pitäjä, käsityöläinen? Osittain perhesyiden ja myös taloudellisen tilanteen johdosta olin näiden kysymysten äärellä taas, kun kuulin naapurini lähteneen opiskelemaan jalkahoitajaksi. Minua on vanhainkodilla aina kiehtonut tuo ammatti, huolellisesti olen muistanut saunottajanakin putsata varpaanvälit ja pujotellut lampaanvilloja. Harmittanut kun ei ole vanhusten kynsiä voinut leikata. Olin kuitenkin nuorempana ajatellut, että tuo ammatti ei ole minua varten koska eihän minusta yrittäjää voi tulla. No yksityisenä perhepäivähoitajana olin jo ollut yritysasioiden kanssa tekemisissä, joten pelko siitä oli muisto vain ja kasvaminen myös aikuiseksi oli tuonut itsevarmuutta. Miksi en voisi opiskella uutta ammattia, joka tukisi aiemmin opiskeltua ammattia. Tiesin, etten vuorotyöhön halua lasten takia, joiden harrastukset vievät aikaa.

Samana vuonna kun opiskelin jalkojenhoitoa Jämsän ammattiopistossa, erosin pitkäaikaisesta puolisosta. Vuosi ei ollut helppo, mutta onneksi lastenhoito saatiin järjestettyä ja ex-puoliso tuki myös opiskeluani auttamalla käytännön järjestelyissä. Vaikka elämässä on ollut surua ja murhetta, uskominen omiin unelmiin, terveyden ja hyvinvoinnin tavoittelu, sekä itsellä, että meillä kaikilla on tuonut luottamusta, että tähän ammattiin on kannattanut satsata.

Hoiva ja hyvinvointi Jennilä on saanut nimensä jo perhepäivähoitajana ollessani. Pieni kaksivuotias hoitolapseni sanoi aina aamulla vanhemmilleen ”mennään Nennilään”, myöhemmin hän oppi j-kirjaimen ja tämä Jennilä oli meillä puhekielessä käytössä. Olipa meillä omat facesivut, joissa jaoin päivän aikana touhuttuja juttuja lasten kanssa. Halusin nimen joka ei ollut sidottu aikaan tai paikkaan tai yksittäiseen hoitoon, enhän vieläkään tiennyt aloittaessani yritystä mitä tulisin isona tekemään 😀 Hoiva ja hyvinvointi Jennilä kattaa monenlaiset palvelut ja niitähän meiltä saa. Jalat yrityksen logossa ovat omani, koulussa paperille painettu.

Jennilästä saa nykyisin kotipalvelua ja Jennilä kuuluu Jyväskylän kaupungin palvelusetelin tuottajiin. Teen myös kotisiivouksia Jyväskylän alueella. Jalkojenhoito ja intialainen päähieronta jota olen myös opiskellut ja tehnyt kuuluu suosittuihin palveluihini. Syksyllä 2016 etsin liiketiloja, koska olin pyörittänyt hoitolaa kotona puolisen vuotta. Minuun otettiin yhteyttä ja kävikin niin, että tarjottiin työtä Fysikaalinen hoitolaitos Medicassa. En voinut kuvitellakaan, että jalkahoitaja saisi töitä muualta kuin itsenäisenä yrittäjänä. Tarjous oli hyvä, josta ei voinut kieltäytyä. Yritys vakaa ja vahva Jyväskylässä, työyhteisö huippu. Koeaika läheni loppuaan ja vaikka asiakkaita oli ihan mukavasti käynyt Huhtakeskuksella minulla hoidossa, palo yrittäjäksi ja tietynlainen vapaus suunnitella omaa aikataulua ja jalkahoitoja, intialaisen päähieronnan kera kyti. Sattumalta näin vapaan liiketilan ja silmissäni näin itseni seillä hääräämässä ja hoivaamassa jalkoja. Vaikka elämässä täytyy joskus tehdä raskaita päätöksi, luopua jostain rakkaastakin, uskon, että elämä kannattelee eteenpäin, kun positiivisesti uskoo ja luottaa elämään.

Elän tällä hetkellä elämää vuoroviikoin lasten kanssa ja vuoroviikoin enemmän töihin panostaen. Voin itse suunnitella aikatauluani ja töitäni. Tulevaisuudelle on Jennilään monta suunnitelmaa ja haavetta ja tämä vuosi laitetaankin hienosti käyntiin yhden unelman, oman hoitolan avaamisella Jyväskylään, Kuokkalan ostoskeskuksen yhteyteen. Toivon, että saan työssäni kohdata monenlaisia ihmisiä, kuulla myös sinun tarinasi. Olen kiitollinen ja etuoikeutettu jokaiselle joka on minut kotiinsa päästänyt tai tullut minulle jalkahoitoon. Toivon, että voin tarjota iloa ja hyvinvointia sinunkin tai läheisesi arkeen ja elämään.

Tervetuloa maaliskuussa 2017 uuteen Jennilän hoitolaan <3